Koulua on takana jo peräti kaksi viikkoa, vaikka tuntuu siltä, kuin se olisi alkanut vasta eilen. Aloitin siis puutarhurin opinnot Liviassa, Tuorlan yksikössä yo-pohjaisella linjalla. Koulu kestää noin 2,5 vuotta ja erikoistuminen tapahtuu jo ilmeisesti ensi tammikuussa! Valittavana on kolme vaihtoehtoa; viherpuoli, tuotanto tai kukkapuoli. Itse olen luultavasti suuntautumassa tuonne kukkapuolelle, koska haluan pystyä käyttämään työssäni taiteellisia kykyjäni. Se lieneekin suurin syy siihen miksi hakeuduin tähän kouluun. Haluan siis saada sellaisen ammatin, jossa hyödyntää tätä taiteellista puoltani ja tietysti myös työllistyä.
Mistä sain tietää tästä koulusta ja miten osasin hakea juuri tänne? Aiempi koulutukseni on painotuotannon assistentti ja sillä nimikkeellä en saanut edes ilmaista harjoittelupaikkaa. Tämän johdosta siis jäin suoraan työttömäksi valmistuttuani. Sen jälkeen hakeuduin työkkäriin keskustelemaan ammatinvalintapsykologin kanssa erilaisista mahdollisista ammateista, joissa hyödyntää taiteellisuutta, mutta jotka olisivat kuitenkin sen verran kevyitä, ettei välylevytyräinen selkäni rasittuisi liikaa. Tämä ammatinvalintapsykologi kovasti kauppasi minulle kaikenmaailman toimistotöitä, mutta enhän minä voi kuvitella kykkiväni missään toimistossa aamusta iltaan istumassa näyttöpäätteen ääressä selkä vääränä. Todellisuudessa en tiedä mistä sain idean hakea tähän puutarhurikoulutukseen, mutta ainakin TET-viikoilla yläasteella olin kahdessa eri kukkakaupassa ja toisessa tykkäsin olla todella paljon. Ehkä ajatus lähti sitten siitä. Onhan meillä kyllä puutarhaa kotona ja sitä tullut hieman laitettua, mutta Livia löytyi ammatinvalintapsykologin opastuksella, joten lienee kai paikallaan sanoa, että oli niistäkin jutustelukerroista ehkä jotakin hyötyä.
Uuden koulun aloittaminen on aina jännää. Ainakin minun kohdallani. Ensimmäinen viikko meni lähinnä teorian parissa (tuli kyllä kukkakimppujakin sidottua ja kotiinkin asti vietyä!) ja ensimmäinen koekin oli jo samalla viikolla. Siitä pääsin jopa läpikin. Toinen koe on ensi viikolla ja nyt tuntuu siltä, että näitä tieteellisiä nimiä ja kaikenmaailman kukantupsuja pursuaa jo korvistakin. Mutta ei se mitään, lisää on luvassa! Tällä toisella viikolla päästiin enemmän käytännön pariin, kun kävimme näytemaalla tutkailemassa perennoja sun muita ja ajelimme ruohonleikkureilla pitkin niittyjä ja tutkailtiin siimaleikkureiden siimoja. Ja niin, en ole ikinä ajannut muita kuin hevosta, pyörää ja veljen skootteria ja sitäkin ilman korttia. Voitte siis olla varmoja, etten seuraavana päivänä suostunut ajamaan traktoria syystä tai toisesta. Peräkärryn kyytiin kyllä uskaltauduin ja se meno oli verrattavissa melkeinpä Särkänniemeen. Kivaa siis. Traktorin peräkärryn kyydissä suoritetun kiertoajelun jälkeen suunnistimme oman kahtia jaetun pienen ryhmämme kanssa kukkapenkkiä tonkimaan. Kaivoimme sen siis ylös, kirjaimellisesti. Ja vielä päivän päätteeksi kävimme tonkimassa kompostia, kun saimme hakea sieltä koristekurpitsoja mukaan kotiin. Tulihan tällä viikolla otettua osaa myös ensiapukoulutukseenkin (eivät ne nuket henkiin heränneet, vaikka niitä kävi elvyttelemässä 15 ihmistä!). Näihin kokemuksiin päättyi tämä toinen viikko. Mitähän ensi viikolla?
