Amaryllis eli jaloritarinkukka

Amaryllis eli jaloritarinkukka on meillä täällä pohjolassa tunnettu etenkin joulukukkana. Se on kuitenkin alunperin kotoisin eteläisestä Amerikasta, Argentiinasta Meksikoon ja Karibiaan ulottuvalta vyöhykkeeltä. Nykyään siitä on olemassa monia erivärisiä ja kokoisia lajikkeita, jotka ovat suuri tai pieni kukkaisia eri väreillä, joista yleisimmät taitavat olla punainen ja valkoinen. Yleisempien värien lisäksi löytyy ainakin vaaleanpunaisia, lohenpunaisia, oransseja, keltaisia ja vihreitä, sekä kirjavia versioita. Kasvin tieteellisen nimen Hippeastrum on antanut William Herbert, joka oli brittiläinen kasvitieteilijä. Hippeastrum tarkoittaa "knight's star" eli suomeksi jaloritarinkukkaa. Luonnonmukaisten lajien välillä voi olla melkoisesti eroja kasvuolosuhteiden vaatimuksissa, jotkut kasvavat pensaiden alla varjossa, kun taas toiset suorassa auringossa. Toiset tykkäävät kasvaa tulva alueilla, kun toiset taas kuivemmilla paikoilla. Jotkut lajit eivät tuota lainkaan siemeniä, vaan jakaantuvat sipuleiden avulla. Emosipulista voi irrota pienempiä sipuleita tulvien aikana ja ne kulkeutuvat veden mukana uusille alueille kasvamaan. Toiset lajit taas tuottavat siemeniä ja voivat ristipölyttyä esimerkiksi kolibrien avulla. Amaryllikset eivät yleensä tuoksu ja sopivat siksi hyvin allergikoille joulukukaksi. Amaryllistä voidaan kasvattaa tavallisena huonekasvina, jolloin se kukkii luonnollisen rytmin mukaisesti kesäisin. Syksystä kevääseen kukkien ja lehtien kuihduttua sipulin annetaan viettää talvilepoa kuivassa, viileässä ja vähäisessä valossa. Alkukeväästä auringonvalon lisääntyessä sipuli voidaan taas nostaa ikkunalle, jolloin kasvu alkaa uudelleen. 

Amarylliksen istutus:

- istuta sipuli 2/3 mullan alle niin, että 1/3 osa jää pinnan yläpuolelle

- valitse paikaksi lämmin ja valoisa

- saviruukku on hyvä vaihtoehto, laita pohjalle kerros lekasoraa ja istuta sipuli multaan, joka on sekoitus tavallista kukkamultaa ja kaktusmultaa, joukkoon voi sekoittaa myös hieman hiekkaa tuomaan ilmavuutta

- valitse ruukun koko niin, että sipulin ja ruukun reunojen väliin jää noin 3 cm tilaa

- kastele istutus vaiheessa multa läpimäräksi, jatkossa kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti antaen mullan kuivahtaa välillä, kunnes kukkanuppuja alkaa ilmestyä, silloin kastelua vähennetään, jotta varsi ei turhaan venyisi liian korkeaksi, mikäli näin tapahtuu on varsi hyvä tukea. ettei se katkea

- muista kastellessa varoa kastelemasta sipulin päälle

- kukinnan jälkeen kuihtuneet kukat varsineen leikataan pois ja sipuli alkaa kasvattaa tilalle pelkkiä lehtiä, silloin kastelua ja lannoitusta jatketaan, jolloin sipuli alkaa kerätä voimaa uutta kukintaa varten

Hautausmaalla töissä

 Nyt on ollut tosi pitkä tauko viime postauksesta. Se johtuu siitä, että muutama viime kesä on ollut tosi kiire töissä ollessa, eikä omassa puutarhassa ole juurikaan ollut aikaa puuhailla oikeastaan yhtään mitään erikoista. Sama tilanne on sisällä olevan viidakon kanssa. Elämä on heitellyt viime vuosien ajan sen verran, että kuvailut ja kirjoittamiset ovat jääneet vähälle. Halusin kuitenkin nyt jatkaa tämän blogin kirjoittamista ja jakaa tuntojani näiltä menneiltä kesiltä.

Kolmena viime kesänä olen siis ollut haustausmaalla kausityöntekijänä puutarhurina. Työnkuva on ollut sama jokaisena vuonna, minulla on ollut omat lohkot, joiden kukkaistutuksista, kastelusta, hoidosta, nurmikosta, rikkaruohojen kitkemisestä, pensaiden leikkuusta ja sadettamisesta olen pitänyt huolta koko kesän. Myös pieniä ruohopaikkoja olen tehnyt. Syksyllä taas työnkuvaan on kuulunut kukkien poisto ja lähinnä pelkkä haravointi, sillä siellä missä itse olen töissä ollut on puita reilusti, mm. isoja vanhoja vaahteria, joiden lehdet ovat isompia kuin omat kämmeneni, sekä koivuja, vuorijalavia, jotka myös pudottavat runsaan määrän ruskeaksi käpertyviä lehtiä, pihlajaakin taisi omalta lohkolta löytyä ainakin yksi, sekä lisäksi havupuita, joiden käpyjä ja neulasia sai myöskin runsain määrin haravoida pitkin kesää. 

Tällä hautausmaalla kesäkukkaistutus vaihtoehtoja ovat olleet begoniat, verenpisarat, uudenguineanliisat, pelargonit tai samettikukat. Äitienpäivänä myös ruusut ovat vaihtoehtona. Lisäksi vaihtoehtona ovat perennat, mm. kuunliljat. Näitä istutuksia, sekä omaisten omia olen näinä viime kesinä kuvaillut ja niitä näytän tässä postauksessa nyt jonkin verran. Kuvien jälkeen löytyy vielä postauksen lopusta listaa kesäkukista ja niiden kestävyydestä ja hoidosta infoa omien kokemuksien pohjalta.

Tässä muutama kuva vanhoista verenpisaroista, joita istutettiin kesäksi muutama:

Begonioita:

Ruusuja:

Pensaiden hoitoa:

Sekalaisia kuvia:

Kuunliljoja:

Kuvia omasta työpisteestä:

Näiden kolmen kesän aikana on tullut seurattua toinen toistaan kauniimpia kukkaistutuksia. Monien kauniiden kukkien joukosta on kuitenkin erottunut ne parhaimmat ja heikommat vaihtoehdot juuri hautausmaalle sopivat kukat. Omien kokemuksien mukaan parhaimmat on lajiteltu seuraavasti:

Kestävät kuivuutta kesän edetessä juurruttuaan:

-pikkubegonia (kaikista kesäkukista helppohoitoisin, kukinta jatkuu pitkälle syksyyn!)

-verenpisara (yllättävän hyvä kuivuuden kesto, tosin varjoisessa paikassa kukkii heikommin)

-tulilatva (tästä löytyy nykyään näyttäviä isoja ulos tarkoitettuja lajikkeita)

-ruusu

-samettikukka (kukat nypittäviä)

-pelargonit (kukat nypittäviä)

-kuunliljat

-saniaiset

-orvokit

-muratti

-hopealehti

-liljat

Kauniita, kunhan jaksaa käydä kastelemassa helteellä:

-uudenguinenanliisa

-ahkeraliisa

-isot begoniat

-tähtisilmä (kukat nypittäviä)

-neilikat (kukat nypittäviä)

-lobeliat

-muurikello ja muut kellot

-kukontöyhtö

-krysanteemi (kukat ruskistuu helposti, jos pääsee kuivahtamaan liikaa)

-hortensia (kukat ruskistuu helposti, jos pääsee kuivahtamaan liikaa)

Mädäntyy helposti, jos sateinen kesä:

-ruusubegonia

-muut isot begoniat

Lisää kuvia löytyy Instagramista @anunkeidas